Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus

Samaan aikaan YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n perustamisen kanssa laadittiin vuonna 1951 Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, jota kutsutaan myös YK:n tai Geneven pakolaissopimukseksi. Vuonna 1967 YK:n yleiskokous hyväksyi pakolaisten asemaa täsmentävän lisäpöytäkirjan.

Geneven pakolaissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määritelmän mukaan pakolainen on henkilö, jolla on “perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen takia, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon takia haluton turvautumaan kotimaansa suojaan”.

Geneven pakolaissopimuksen perusta on karkotuksen ja palauttamisen kieltäminen eli non refoulement -periaate (33. artikla, 1. kohta). Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

Geneven pakolaissopimus sitoo laillisesti siihen liittyneitä maita ja velvoittaa niitä suojelemaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Geneven pakolaissopimus ja muut ihmisoikeusasiakirjat luovat perusvaatimukset pakolaisten kohtelulle.

Kesäkuun 2003 alussa pakolaissopimuksen ja/tai sen lisäpöytäkirjat oli allekirjoittanut 145 maata. Suomi allekirjoitti Geneven pakolaissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat 1968.

Lisätietoja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR: www.unhcr.ch