Suomen pakolaispolitiikka

Suomen sotien jälkeisen pakolaispolitiikan alkuna voidaan pitää hallituksen 1973 tekemää päätöstä tarjota turvapaikka sadalle chileläiselle Augusto Pinochetin vallankaappauksen jälkeen. Chileläispakolaisia saapui Suomeen 1970-luvulla yhteensä 182.
Vuonna 1979 Suomi avasi ovensa toiselle pakolaisryhmälle, kun malesialaiselta pakolaisleiriltä tarjouduttiin ottamaan sata vietnamilaista niin kutsuttua venepakolaista. Kun muut valitsivat leiriltä kaikkein kielitaitoisimmat ja koulutetuimmat ihmiset, teki Suomi jo tuolloin valintansa humanitaarisin perustein ja otti mieluiten kokonaisia perheitä.

Suomeen saapuneiden kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrät olivat 1980-luvun loppuun asti vähäisiä. Poliitikot puuttuivat harvoin ulkomaalaispolitiikan ohjailuun, eikä ulkomaalaisasioita ylimalkaan pidetty poliittisesti merkittävinä.

Varsinainen ulkomaalaispoliittinen keskustelu virisi Suomessa, kun maahan pyrkivien määrä kääntyi selvään kasvuun. Uudentyyppinen ajattelu käynnistyi 1980-luvun lopulla, kun valtioneuvosto alkoi valmistella päätöksiä pakolaisten vastaanoton järjestämisestä ja korvaamisesta sekä pakolaisten toimeentulon turvaamisesta. Ensimmäistä kertaa ulkomaalaispolitiikan suuntaviivoja pohdittiin laajasti, kun virkamiestoimikunta valmisteli 1991 voimaanastunutta ulkomaalaislakia.

Kansallisesti merkittävänä rajapyykkinä voidaan pitää 1995 asetetun Ilkka-Christian Björklundin toimikunnan työtä. Sen pohjalta syntyi ensimmäinen hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittinen periaateohjelma 1997. Myös nykyinen hallitus on sitoutunut jatkamaan ohjelmaa. Hallituksen maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittiset linjaukset ohjaavat virkamiesten työtä. Niiden pohjalta työ-, sisä- ja ulkoministeriöt tekevät niin sanottua kolmikantayhteistyötä. Maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksiä käsitellään myös keskeisten ministereiden työryhmässä ja erilaisissa valmistelevissa virkamiestyöryhmissä.

pakolainen1

Euroopan unionin jäsenmaana Suomi käsittelee maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksiä entistä enemmän unionin piirissä ja sen päätöksentekoportaissa.

Kansainvälisessä vertailussa Suomen turvapaikanhakijamäärät ovat edelleen pieniä. Vuonna 2002 Suomesta haki turvapaikkaa 3 129 henkilöä. Samana vuonna Isoon-Britanniaan jätettiin turvapaikkahakemuksia lähes
86 000, mikä perheenjäsenet mukaan laskettuna tarkoittaa noin 111 000 turvapaikanhakijaa. Ruotsissa vastaavasti turvapaikanhakijoita oli hieman yli 33 000 ja Norjassakin 17 480.

Suomen pakolaiskiintiöitä on hitaasti nostettu alkuvuosien 500:sta, ja 2003 se on 750. Hallituksen maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen toimintaohjelman tavoitteena on kiintiön asteittainen kasvattaminen tuhanteen.

Suomella on pakolaisten vastaanotossa lähes 30-vuotinen historia. Vuodesta 1973 lähtien Suomi on vastaanottanut yli 22 000 pakolaista. Luku sisältää henkilöt, jotka ovat saaneet turvapaikan tai oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella tai muista syistä sekä henkilöt, joita ei ole voitu palauttaa koti- tai lähtömaan olosuhteiden vuoksi. Luvussa ovat myös kiintiöpakolaiset ja perheenyhdistämisen kautta saapuneet henkilöt.

Vuonna 1999 voimaanastunut ja maaliskuussa 2002 uudistettu maahanmuuttajien kotouttamista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskeva laki antaa eväät pakolaisten Suomeen sopeutumiseen. Lain tärkeänä tavoitteena on edistää erityisesti pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien pääsyä työelämään.

Lisätietoja ja tilastoja Suomeen saapuneista pakolaisista ja heidän kotuttamisestaan: Työministeriön maahanmuuttokotisivut www.mol.fi/migration.

L